Unelmia ja KorkokenkiäKuka on Miss Lily Scarlet?
Moni on ehkä kuullutkin jo musta, mutta kerron vielä lyhyesti, kuka on tämä punapää, joka täällä ensimmäistä blogiaan kirjoittelee. Olen 34-vuotias 2- ja 4-vuotiaiden tyttösten äiti. Eräs pitkätukkainen sav
olainen viikinki on onnistunut pistämään timantit mun sormeen vajaa 5,5 vuotta sitten. Työskentelen rakennusalan yrityksessä taloushallinto- ja toimistovastaavana. Rakastan työtäni sen monipuolisuuden ja vastuullisuuden takia. Jokainen päivä on erilainen. Toimisto meren rannalla, molemminpuolinen luottamus ja joustavuus työnantajan kanssa sekä ihanat työkaverit ympärillä ovat isoja etuja. Työpaikalla vietetään kuitenkin suurin osa päivästä, joten olisi aivan kauheaa, jos sinne meno olisi pakkopullaa.
Elämäntapamuutos
Myös mulla niin kuin nykyään valitettavan monella naisella on taustalla koulukiusaamista ja huonoa itsetuntoa ulkonäön takia. Mä olin ala-asteella se pyöreä silmälasipäinen tyttö, jota kiusattiin ulkonäön takia. Siitä huolimatta olin esillä paljon enkä välittänyt kiusaajista. Lauloin koko koulun edessä (naamiaisperuukki päässä ja biisinä Suomi-iskelmä Eviva Espanja :D) enkä välittänyt, vaikka kurjalta tietenkin tuntui. Onneksi olin jo silloin avoin, kerroin kotona kaiken ja sain vanhempieni tuen. Olen aina tavalla tai toisella kamppaillut oman ulkonäköni kanssa. 
Yhtenä iltana vain päätin peiliin katsoessani, etten halunnut näyttää enää siltä. Halusin omat ennen-jälkeen kuvat. Jotkut haaveilivat lottovoitosta, mä haaveilin siitä, että oisin muutamaa kokoa pienempi, urheilullisempi ja tyytyväinen itseeni. Ajattelin, että jos muut voivat toteuttaa unelmiaan, niin miksen minä voisi. Siitä se sitten lähti. Soitin ammattitaitoiselle ja sydämelliselle Personal Trainerille Jemina Moskarille, sovimme pian tapaamisen ja tässä ollaan. Meni reilu vuosi ja painoa tippui yhteensä 25kg. Hassuinta on, etten koe olleeni missään vaiheessa millään dietillä. Söin tavallista kotiruokaa, keskityin vain annoskokoihin, täysjyvätuotteisiin, proteiinin saantiin ja mun aina ennen vihaamiin kasviksiin. Liikuin 3-4 kertaa viikossa, yritin huolehtia tarpeellisesta levosta (mitä nyt kahden pienen lapsen äiti voi toivoa) sekä muistin myös nauttia elämästä. Sallin itselleni jätskin Linnanmäellä, viinin ja juustot naistenillassa sekä täytekakkupalan lasten synttäreillä. Elämä on kuitenkin liian lyhyt ja siitä pitää nauttia. Hyvä ruoka ja herkut kuuluvat ehdottomasti nautintoihin! Olin aina haaveillut punaisista hiuksista, joten värjäytin uuden minäni kunniaksi pitkään olleet mustat hiukseni punaisiksi. Hakunilan Parturi-Kampaamo ja ihana Seija Saastamoinen onkin paljon kysytyn hiusvärini takana. Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni tyytyväinen itseeni, vaikka vielä jatkan omaa projektiani. Kiinteytän itseäni, kasvatan kuntoani ja ehkä vielä nipistän muutaman sentin sieltä täältä. Rakastan jokaista kurviani ja naisellisia muotojani, niistä en luopuisi mistään hinnasta!
Miten pääsin Pin Upin maailmaan?
Kun aloitin oman elämäntapamuutosprojektin, lupasin itselleni, että jos onnistun tässä, annan itselleni palkinnoksi Pin Up kuvaukset. Olen aina rakastanut valokuvia, kameran edessä olemista, esteettisesti kaikkea kaunista sekä pitänyt erityisesti Pin Up-tyylistä. Kävin 34-vuotissyntymäpäivänäni elämäni ensimmäisissä kuvauksissa Helsingissä Pin Up Garagen studiolla. Aito ja lämminhenkinen Heidi Niemi valitsi vaatteet, mitkä istuivat mulle täydellisesti. Heidi myös opasti ensikertalaista kameran edessä. Jännitin kuvauksia turhaan, koska kaikki tuntui luontevalta ja olo kotoisalta Heidin luona. Muistan tunteen, kun astelin verkkosukissa ja mustassa korsetissa peilin eteen, missä luki ”sinä olet kaunis”. Pystyin todella sillä hetkellä samastumaan peilin sanomaan, eikä synttärikuohuviinillä ollut tähän osaa eikä arpaa! Tämä kokemus avasi täysin uuden sivun elämässäni. Sain paljon itsevarmuutta ja rohkeutta. Huomasin, kuinka nautin tuosta kuvaussessiosta ja halusin päästä siihen hetkeen uudelleen.
Hieman kuvausten jälkeen osallistuin Pin Up Garagen järjestämälle 5kk kestävälle mallikurssille. Kurssi on edelleen kesken, mutta olen jo tähän mennessä saanut kurssilta tietoa Pin Upin historiasta, esiintymis- ja poseerausharjoituksia ja stailausneuvoja. Tärkeimpänä pidän kuitenkin ihmisiä, joita olen kurssilla tavannut. Tapaamiset ovat olleet erittäin terapeuttisia. On ollut ihana jakaa omia kokemuksia ja kuulla samalla muiden tarinoita.
Miss Garage Girl 2017
Luin keväällä Garage Girl Clubin Facebook-sivun uutisista, että Miss Garage Girl 2017 kilpailu järjestetään ensimmäisen kerran ja haku on käynnissä. Mietin ja pohdin, että pitäisikö, kehtaanko, uskallanko, voinko MINÄ hakea mukaan. Äitini sanoi, että nyt anna mennä, nyt on sun aika ja kehotti rohkeasti hakemaan mukaan kilpailuun. Kuuntelin äitiäni, koska äidithän ovat aina oikeassa. Onneksi kuuntelin tälläkin kertaa. Itkin hiekkalaatikolla ilosta ja tärisin, kun luin sähköpostin, missä kerrottiin, että mut on valittu yhdeksi kolmestatoista kilpailijasta yli 200 hakijan joukosta. Mieheni jo luuli, että joku on kuollut, kun huomasin mun reaktion. Mua toki jännitti etukäteen, koska tiesin, että osa kilpailijoista oli kisannut ennenkin ja olivat paljon kokeneempia kuin minä. Mietin myös, että 13 naista ja kilpailu. Tuleeko tästä supattelua, arvostelevia katseita, sun muuta ikävää. Onneksi epäilyni osoittautuivat todella vääriksi. Kilpailun idea tuoda esille monenlaista naiskauneutta toteutui hyvin, sillä joukkomme koostui eri ikäisistä, näköisistä ja kokoisista naisista. Meillä oli alusta asti todella hyvä yhteishenki, nauroimme, vitsailimme ja autoimme toisiamme. En halunnut ajatella tätä ainutlaatuista kokemusta missään vaiheessa kilpailuna, pikemminkin once in a lifetime-tapahtumana itselleni. 29.7. Ruukki Rock ´n´ Bike festareilla Strömforsin Ruukissa käydyssä kilpailussa tapahtui mulle taas jotain, mistä olin nähnyt vain päiväunia. Mä voitin sen kilpailun, MINÄ! Se silmälasipäinen kiusattu tyttö sieltä koulusta. Tästä on nyt reilu kuukausi aikaa ja vieläkin muistelen sitä päivää nipistellen itseäni. Lapsena katsoin ihaillen kauneuskisoja telkkarista ja leikin barbeilla missikisoja. Askartelin kankaasta voittajalle nauhan missä luki 1. Miss Maailma. Nyt mä sain oman voittonauhani, 1. Miss Garage Girl 2017!!!
Olkaa onnellisia
Kehotan kaikkia kuuntelemaan sydäntään ja pysähtymään välillä miettimään, mitä minä itse toivon ja haluan. Mistä minä haaveilen. Mikä tekee minut onnelliseksi. Mä uskon vahvasti, että unelmat on mahdollista toteuttaa. Mä asetin itselleni unelman, tein sen eteen kovasti töitä ja toteutin sen. Voin kutsua itseäni onnelliseksi tällä hetkellä. Olen saanut paljon varmuutta oman ulkonäköni suhteen ja saan tehdä töitä Pin Up -mallina. Puhun silti edelleen harrastuksesta, koska näin ihanaa asiaa on vaikea kutsua työksi. Haluan myös painottaa, että vaikka mun tie tähän oli painonpudotus, niin se ei tarkoita, että muiden tulisi niin tehdä. Pääasia on, että osaa arvostaa ja kohdella hyvin omaa kehoaan ja on tyytyväinen itseensä. Ei onnea tuo muutama pudotettu kilo, ei tosiaankaan. Mun onnen tuo rakastava aviomies, kaksi tervettä lasta, kannustava perhe, tosiystävät, jotka seisovat mun rinnalla ja tukevat mua, terveys, hyvä olo itseni kanssa, päivätyö missä viihyn sekä rakkautta ja lämpöä täynnä oleva koti, mihin mennä töiden jälkeen.
Mä oon saanut tän muutosprosessin myötä paljon uusia ihania ihmisiä mun elämään. Se on arvokas lisä pienemmille vaatekoille. Suukot Jeminalle ja Heidille, kiitos kun olette tulleet mun elämään ja antaneet niin paljon! Kiitos myös muille Garage girleille, joita oon kisan ja kurssin myötä tavannut <3! Kiitos myös mun perheelle ja rakkaimmille ystäville, jotka ovat tukeneet mua tän matkan ajan!
Punaisin huulin, Miss Lily Scarlet
