Heidi Niemi
Samaan aikaan, kun siellä Suomessa on taistelu lunta vastaan, täällä Firenzessä lämpötila on pystytellyt 10-15 välillä. Ainoastaan kerran on Firenzessäkin tullut ohut lumivaippa tämän vuoden puolella. Täältäkin kyllä löytyy lunta, mutta sitä pitää mennä ihastelemaan vuorille. Niinpä menimme ystävieni kanssa Abetonen hiihtokeskuksen lähelle viettämään viikonloppua.
While in Finland people are struggling with massive amounts of snow, here in Florence the temperatures have been around 10-15 degrees Avery day. Only once this year have I seen a little snow here. There is snow in Italy, but you need to go to the mountains to see it. So my friends and I went to Abetone for a weekend to have some good time together.
Abetone sijaitsee noin 1,5 tunnin ajomatkan päässä Firenzestä, ja se on erittäin suosittu laskettelu- ja vapaa-ajan keskus.
Ystäväni olivat varanneet meille majoituspaikaksi vanhan tornin Air-bnb:n kautta. Lähtö tuli minulle sen verran spontaanisti, että emme ehtineet hakea omia vaatteitani mukaan, joten lähdin siinä varustuksessa, mikä minulla oli päälläni: mekko ja korkokengät. Ystäväni pakkasivat minulle mukaan omia vaatteitaan, joita voisin perillä pukea päälleni. Tässä alla kuva varusteistani, joilla lähdin vuorta valloittamaan.
Abetone is situated about 1,5 hours drive from Florence, and it seems to be a very popular skiing and leisure time center.
My friends had booked as an accommodation an old tower from Air-bnb. The pasture was kind of spontaneous for me, so we did not have time to get my mountain appropriate clothing from my home. Instead, my friends packed me some of their own clothing for me and I took off wearing this:
Saapuessamme perille illansuussa sää oli aivan järkyttävä: myrskytuuli ja sade piiskasi oikein kunnolla. Autolla ei päässyt kauhean lähelle tornia, vaan meidän piti kiivetä vähintäänkin epätasaiset portaat perille päästäksemme. Itse asiassa kaksi maltalaista ystäväämme ilmoittivat heti parkkipaikalla tornin sijainnin nähtyään, että he ottavat hotellin ja skippaavat koko tornin.
When we arrived in the evening the weather was terrible. It was a proper storm with wind blowing and heavy rain. You could not get very close to the tower by the car because it was up on a hill, so we needed to leave the car to a nearby parking lot and then continue climbing up by foot. In fact, two of our friends told immediately when they saw where the tower was that they will skip it and book a hotel instead.
Itse lähdin tetsaamaan Tia käsipuolessani ja korkkarit jalassa portaita ylös tuulen ja sateen piiskatessa meitä. En tiedä mikä vaikeutti nousuamme eniten: tuuli, jalkinevalinta vai se hysteerinen nauru, josta ei meinannut tulla loppua, kun tilanne oli niin absurdi, mutta vihdoin pääsimme kuitenkin perille takkatulen ääreen lämmittelemään.
I started to climb the hill with my friend Tia by my side with the wind and rain beating us. I’m not sure which made the climbing most difficult: the wind, the high heels or the hysterical laughter we could not stop and the whole situation was just so absurd. But finally we made it to the top and got to warm up by the fire.
Torni oli nelikerroksinen, siellä oli keittiö, oleskelutila, kaksi makuuhuonetta ja kylpyhuone. Näköala tornista oli hulppea, ja sinne pääsy kaiken vaivan arvoista. Kun sää tyyntyi ja sain mukavammat jalkineet jalkaani, niin nousukin oli ihan inhimillinen. Ainoa asia, joka jätti toivomisen varaa, oli oleskeluhuoneen varustelu, olisi ollut ihanaa jos siellä olisi ollut joku kunnon oleskeluun tarkoitettu sohvaryhmä. Hyvä puoli näkymien lisäksi oli ehdottomasti se, että siellä sai olla täysin omassa rauhassa oman porukan kesken.
The tower had four floors, a kitchen, a living room, two bedrooms and a bathroom. The view from the tower over the village to the mountains was incredible and worth all the trouble. And when the weather got better and I got better shoes, also the climbing was OK. The only thing in the tower I had wished for was a more comfortable living room. Comfortable couches instead of regular chairs would have been perfect. The good thing in addition to the view was the silence and that you could be there with your friends without bothering anyone else.
Lauantaina keli oli edelleen huono. Vaikka rinteessä tuntui olevan paljon porukkaa, me sen sijaan päätimme mennä Val di Lucen kylpylään rentoutumaan. Val di Lucen kylpylähotelli oli aivan mielettömän ihana, ja siellä todellakin sielu lepäsi.
Spa oli niin suosittu, että sinne piti varata aika. Hei eivät ota sitä liian täyteen, mikä on todella hyvä mielestäni, koska ruuhkassa ei ole helppo rentoutua. Saimme ajan muutaman tunnin päähän, ja sillä aikaa kuivattelin sukkiani ja kenkiäni takkatulen loimussa skumppa edessäni.
On Saturday the weather was still a bit bad. Even though there appeared to be many people skiing, we instead decided to go to Val de Luce Spa to relax. The Val de Luce Spa Hotel is amazing, a beautiful place where you really get to rest and enjoy.
The spa was so popular that we needed to book a spot to get there, which I think is good that they don’t over book it. It’s not as relaxing when it’s too full. We got an appointment after a few hours so we spent that time in the lounge by the fire, drying the socks with a Prosecco on my hand.
Sanat eivät riitä kuvaamaan, miten ihana kylpylä oli. Siellä oli suomalainen ja turkkilainen sauna, ja erilaisia altaita, joista mieleenpainuvin oli ulkona lumen keskellä sijainnut lämminvesiallas. Näkymät olivat aivan uskomattomat. Sisäaltaan yllä oli pyramidimainen ikkuna, josta myös aukesi aivan henkeäsalpaava näkymä vuorille. Viimeistään tässä kohtaa edellispäivän taistelu myrskyä vastaan suli pois ja olin vaan ekstaasissa. Ilta huipentui vielä illalliselle kylpylähotellin ravintolassa, ja jatkoimme siitä takaisin torniimme.
Sunnuntaina olikin jo täydellinen laskettelukeli. Itsehän en laskettele, joten jätimme ne kaverit, jotka viihtyivät rinteessä sinne, ja suunnistimme itse takaisin Firenzeen. Kotimatkalla näimmekin sitten ihan kunnolla sitä lunta, mitä tulimme bongaamaan…
The words cannot express how wonderful the spa was. There was a Finnish and a Turkish sauna and different kinds of cold and warm pools to relax in. In my opinion the best pool was the one that was a warm pool that was outside where you could enjoy the snow and the incredible view to the mountains. Over the inside pool there was a huge glass pyramid window that opened the view to the mountains as well. At the latest this was when the struggle towards the storm was just melting away into deep relaxation. After the spa we had dinner in the spa hotel’s restaurant and headed back to our tower.
On Sunday the weather was perfect for skiing. I personally don’t do winter sports, so whole our friends went snowboarding, we headed back to Florence. On our way home we really got to see the snow we came looking for…
