Esittelyssä kilpailija numero 5: Wilhelmina

Täällä puhelee Wilhelmina af Fera, parikymppinen pin-up-mallinalku Espoosta! Hurahdin pin-upin maailmaan totaalisesti muutama vuosi sitten löydettyäni vintage-vaatteiden kautta vartalolleni sopivan fiftari-tyylin. Vanhojen hyvien aikojen glamour ja rakkaus siihen veivät tytön mennessään jo ala-asteella kun äiti pakotti katsomaan TVstä Audrey Hepburnin ja Marilyn Monroen elokuvia! Mitä daameja, huhuh! Glamour vei mielen mennessään ja pian löytyivät myös muut tyyli-ikonit, Mae West, Bettie Page ja tietenkin modernin pin-upin kuningattaret Dita Von Teese ja Bernie Dexter.
Itselleni tie tähän pisteeseen elämässäni oli pitkä ja kivinen ja vieläkin tulee päiviä jolloin itsetunto on pahasti koetuksella. Kärsin ala-koulusta lukioon saakka koulukiusaamisesta, joka tuhosi itsetuntoni ja -varmuuteni kokonaan. Vuosia terapiaa, masennuslääkkeitä ja toinen toistaan inhottavampia diagnooseja. Olin koulussa kuullut, että olin lihava ja ruma, näytin vuorotellen joko hevoselta tai suohirviöltä, eikä alitajuntani tahtonut päästä näistä eroon. Masennuksen, dissosiaatiohäiriön ja traumaperäisen stressihäiriön lisäksi kärsin pitkällisestä syömishäiriöstä joka sai omakuvani muuttumaan. Pidin vuosia monta kokoa liian suuria vaatteita. Pidin mahaani suurena ja rintojani rusinoina. Takamukseni näin selluliittisena möykkynä, joka ei varmasti mahtuisi farkkuihin. Pidin villatakkeja, jotka varmasti peittivät kaikki muotoni ja etenkin takapuoleni. Välillä kävin mutkan goottityylissäkin ja löysin korsettien ihanuudet, jotka kohta jouduin kuitenkin peittämään villatakin alle jatkuvista huomautteluista ja piikittelystä johtuen.
Muutin lukion päätyttyä pahoja muistoja karkuun Etelä-Suomeen ja täällä löysin vintage-vaatteet, ihastuin etenkin 40-50-lukujen siluettiin. Ihanassa kalliolaisessa vintage-liikkeessä vuosijuhlamekkoa etsiessäni huomasin vintage-vaatteiden voiman: olin tiimalasimallinen, takamukseni antoi vaatteille kauniin kaaren ja 50-luvun bullet brat ovat kuin minulle tehdyt. Vintage avasi tietä myös reproduction vaatteille, joilla nykyään täytän vaatekaappiani vintagen lisäksi! Vaikka suurin rakkauteni ovat edelleen vintage-hatut joita omistan huomattavan kokoelman keikkumassa kirjahyllyn päällä!
Vuonna 2016 osallistuin pitkän miettimisen jälkeen Pin-Up Finland kilpailuun jossa loppujen lopuksi tulin toiseksi perintöpin-upiksi ja lehdistön suosikiksi. Kisa antoi paljon eväitä itsetuntoon, joka joutui todelliselle koetukselle finaalin lavaesiintymisissä (en muista edelleenkään mitä lavalla puuhasin! Muistan vain kuinka paniikki jyskytti korvissa ja kädet tärisivät!) sekä ohjeita myös mallikeikoille, joita alkoikin pian tulla ulkomaita myöten.
Hakiessani Garage Girl-kisaan istuin bussissa matkalla suosikkialusvaatemerkkini toimistolle kuvauksiin. En edes osaa sanoa kuinka paljon tällaiset mahdollisuudet merkitsevät minulle! Juuri äsken avasin sähköpostin ja näin itseni What Katie Didn sähköpostissa. Kuinka absurdilta se tuntuikaan, mutta myös todella, todella hyvältä! Pitkälle on tultu mutta matka on vasta alussa. Haluan rohkaista muitakin löytämään itsensä ja antamaan kaikille kurveille niiden ansaitseman arvon! Kaikki naiset ovat kauniita, aivan kuten kaikki kukat ovat kauniita. Erilaisia mutta kauniita. En malta odottaa, että pääsen jakamaan lavan kaikkien upeiden Garage-daamien kanssa Miss Garage Girl 2017- finaalissa!